Tietoa saamelaisista

Saamelaiset ovat Euroopan Unionin alueella asuva ainoa alkuperäiskansaksi tunnustettu kansa. Saamelaiset asuvat neljän valtion alueella: Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Itse Saamenmaa ulottuu Keski-Norjasta ja -Ruotsista, ja aina pohjoisimmasta Suomesta Kuolan niemimaalle. Saamelaisia on hieman laskutavasta riippuen eri määrä, mutta Suomen saamelaiskäräjien mukaan saamelaisia on noin 60 000. Suurin osa saamelaisista asuu Norjassa.

Ennen ja nyt

Muinaiset saamelaiset olivat metsästäjä-keräilijöitä ja elivät suoraan luonnosta. Vaikka saamelaisia onkin tutkittu paljon, on saamelaisten kirjallinen historia hyvin vähäistä ja vaikeasti löydettävää. Historiaa on myös vääristelty ja tulkittu monin tavoin. Saamelaisten perimätietona siirtynyt suullinen historia on onnistuttu vain osittain kokoamaan kirjoitettuun muotoon.

Nykyään saamelaiskulttuuri on monien muiden maailman kulttuureiden tavoin modernisoitunut. Vaikkakin laavut, kodat ja muut saamelaiskulttuuriin kuuluvat perinteiset asiat ovat vieläkin osa saamelaista ympärivuotista elämää, myös meillä saamelaisnuorilla on nykyajan asunnot, posliini-wc:t, tietotekniikan huippulaitteet, kuten kännykät ja tietokoneet (vaikkakin kuuluvaisuudesta/yhteydestä ei ole varmuutta) sekä nykyaikaiset autot, moottorikelkat ja mönkijät. Nykyään yli puolet saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, monet heistä pääkaupunkiseudulla – periaatteessa Helsinki onkin Suomen suurin saamelaiskylä.

Tiedot saamelaisista

Ennakkoluulot ja mielikuvat saamelaisista ovat monenlaisia ja joskus jopa pöyristyttäviä etenkin eteläisen Suomen nuorten keskuudessa. Kenties Opetus- ja kulttuuriministeriökin (OKM) vielä huomaa, että Suomen maailmallakin mainetta saaneessa opetusjärjestelmässämme on suuri aukko. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa Suomen koulujärjestelmä alkaisi opettamaan faktoja omasta alkuperäiskansastaan: meidän historiastamme, elämäntavastamme ja nykytilanteestamme.

Ruokakulttuuri

Saamelaisen kulttuurin perinteet ja tavat ovat toistaiseksi säilyneet melko hyvin huolimatta siitä, että Suomen valtion assimilisaatiopolitiikalla pyrittiin historiassa muun muassa estämään saamen kielen puhuminen julkisilla paikoilla. Yhtenä esimerkkinä kulttuurin säilymisestä voidaan mainita perinneruokien säilyminen myös nykypäivän valmisruoka-aikana. Vaikka ostetun ruoan osuus on saamelaistenkin ruokapöydässä kasvanut, niin terveelliset perinteiset ruoat, kuten kalat, poronliha, marjat ja niiden perinteiset valmistustavat ovat yhä tärkeässä asemassa saamelaiskulttuurissa.

Elinkeinot

Saamelaisten perinteisiksi elinkeinoiksi mielletään yleensä poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityöt. Poronhoitoa pidetään usein ”saamelaisimpana” elinkeinona. Onkin totta, että porot, ja sitä ennen peurat, ovat olleet hyvin pitkään yksi tärkeimmistä saamelaisten talouden peruspilareista. Nykyään poronhoidosta pääelantonsa saavien saamelaisten osuus on kuitenkin laskenut huomattavasti, osittain siksi, että poronhoidon kannattavuus nykyaikana on laskenut ja elinkeinoa ei ole onnistuttu tukemaan sen vaatimilla toimenpiteillä. Erityisesti suuret ja paljon mediahuomiota saavat miljoonien eurojen kaivoshankkeet kilpailevat hyvin usein perinteisen poronhoidon kanssa. Myös Suomen ajama petopolitiikka huonontaa porotalouden kannattavuutta radikaalisti.

 

Saamelaisten asema yhteiskunnassa nykyisin

Saamelaiskäräjät

Saamelaisten asioita valvoo Suomessa saamelaiskäräjät, jotka valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Viranomaisten täytyy kuulla käräjiä saamelaisia ”laajakantoisesti ja merkittävästi” koskevissa asioissa. Itse kuulemisprosessi tapahtuu lausuntojen (kirjeiden) kautta. Näitä saamelaiskäräjät valmistelevat ja toimittavat päättäville ministeriöille. Todellinen kansainvälisten lakien ja sopimusten mukainen kuulemis-/neuvotteluprosessi saamelaiskäräjien ja Suomen valtion välillä ei kuitenkaan vieläkään toteudu (oppia voisi ottaa tämän suhteen Norjalta). Saamelaiskäräjillä ei myöskään ole varsinaista päätösvaltaa asioihin, jotka koskevat esimerkiksi saamelaisten perinteisten maa-alueiden käyttöä tai saamelaislasten koulutusta. Itsehallinto ylettyy siis käytännössä yhtä kauas kuin yksimielisyys eri viranomaisten kanssa. Vaikka saamelaisten asemassa on tapahtunut suuria edistysaskeleita, tuo nyky-yhteiskunta myös monia haasteita. Assimilaatio, eli sulautuminen tai sulauttaminen valtaväestöön, on yhä uhka. Vähemmistölle on haastavaa pitää kiinni perinteisistä elinkeinoistaan, kulttuuristaan, kielestään ja identiteetistään.

 

ILO 169

Kuumimpana aiheena saamelaisasioissa on tällä hetkellä ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen. Hallitus on hallitusohjelmassaan ottanut tavoitteekseen ratifioida sopimuksen, mutta muun muassa Suomen tasavallan presidentti ei sopimusta kannata. Kyseessä on kansainvälinen ratifiointisopimus, jolla pyritään takaamaan alkuperäiskansoille nykyistä paremmat edellytykset harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan, ja ylläpitää sekä kehittää kieltään ja kulttuuriaan.

 

UNDRIP

Myös YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus UNDRIP on saamelaisten kannalta hyvin keskeinen. UNDRIPiin on koottu maailmanlaajuinen käsitys alkuperäiskansojen oikeuksista, ja Suomi on hyväksynyt ja äänestänyt sen puolesta YK:n yleisessä kokouksessa. ILO 169 ja UNDRIP muistuttavat hyvin paljon toisiaan. ILO 169 on ratifiointisopimus, joka velvoittaa maita sulauttamaan sopimuksen artiklat maan omaan lainsäädäntöön. UNDRIP puolestaan on julistus, jossa Yhdistyneitten Kansakuntien jäsenmaat ovat yhdessä sopineet alkuperäiskansojen oikeuksista. Maalaisjärjellä ajateltuna on vaikea ymmärtää, miksi Suomen valtio ensin vahvasti tukee YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta, mutta on toistaiseksi jättänyt ratifioimatta ILO 169 -sopimuksen, vaikkakin sisältö sopimuksessa ja julistuksessa on pitkälti sama.

 

Saamelaismääritelmä

Viime aikoina yksi kuumimmista perunoista on ollut myös saamelaismääritelmä, eli määritelmä siitä, ketkä ovat saamelaisia. Tietyt tahot ovat moittineet Suomessa vallalla olevaa määritelmää, joka ei kieltämättä ole aivan aukoton. On haastavaa määritellä, ketkä todella kuuluvat tiettyyn kulttuuriin ja ihmisryhmään, mutta johonkin raja on ehdottomasti vedettävä. Norjassa määritelmä on huomattavasti laajempi kuin Suomessa, ja yllättäen Norjan saamelaiskäräjille onkin putkahtanut saamelaisvastainen puolue! Tämän mielessä pitäen ei ole ihme, etteivät muun muassa saamelaiskäräjät halua laajentaa Suomessa käytössä olevaa määritelmää. Saamelaiskäräjät ovat ankarasti vaatineet saamelaisille oikeutta oman kansansa määrittelemisestä. Asia voitaisiin konkretisoida seuraavalla tavalla: olisiko oikein ja järkeenkäypää, että esimerkiksi Italia/Ranska/Saksa voisivat päättää siitä, kuka on suomalainen?

 

Opetussuunnitelma

Yksi merkittävä edistysaskel saamelaisille olisi heidän parempi huomioimisensa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Nykyisessä opetussuunnitelmassa saamelaiset mainitaan ainoastaan yleisessä osassa hyvin ylimalkaisesti ja epämääräisesti. Käytännössä opetussuunitelma ei velvoita kouluja opettamaan saamelaisista mitään – ja myös saamelaislapset seuraavat tätä samaa suunnitelmaa! Saamelaislapset voivat siis käydä koulua, jossa heidän omaa kulttuuriaan, kieltään ja historiaansa ei huomioida millään tavalla. Suomen opetusjärjestelmää valmistellessa on päätetty, että suomalaislasten on tärkeämpää tietää kreikkalaisista jumalista kuin oman alkuperäiskansansa muinaisuskosta. ILO-sopimus voisi tuoda muutoksen tähänkin asiaan.

 

Itsemääräämisoikeus?

Nykymallilla saamelaisten asioista, kuten kalastusoikeuksista, poronhoitoon liittyvistä asioista ja koulutuksesta määräävät muut kuin saamelaiset itse. Saamelaisten itsemääräämisoikeus on melko teennäinen, eikä se anna todellista mahdollisuutta määrätä omista asioista. Yhtenä suurimmista haasteista tänä päivänä on saavuttaa aito itsemäärämisoikeus asioista, joista määrääminen ei oikeutetusti voi kuulua keillekään muille kuin saamelaisille itselleen.

 

Saamenkielet ja niiden asema Suomessa

Suomessa puhutaan kolmea saamenkieltä: pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Kaikilla kielillä on omat kirjakielensä ja ortografiansa. Suomessa eniten puhuttu saamen kieli on pohjoissaame, jota puhutaan laajalti myös Norjan ja Ruotsin saamelaisalueilla. Inarin- ja koltansaamenkielet ovat vaikeassa asemassa, sillä kielten puhujia ei ole paljon. Saamenkieliä on pyritty elvyttämään kielipesätoimien avulla.

Suomessa saamelaisilla on oikeus saada palvelua saamenkielellä asioitaessa viranomaisten kanssa. Saamenkielillä asiointi toteutuu kuitenkin vain harvoin, sillä marginaaliosa virkamiehistä osaa saamen kieltä.

Suomen saamelaisalueella lapsilla ja nuorilla on oikeus saada saamenkielistä perusopetusta. Saamenkielten opiskelu on mahdollistettu myös toisen asteen kouluissa sekä yliopistotasolla. Valtakunnallisesti saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin ylimmästä opetuksesta vastaa Oulun yliopistossa toimiva Giellagas-instituutti.

Saamenkielistä kirjallisuutta on nykyisin kattavasti saatavilla, ja saamen kieliä kuulee ja näkee myös tiedotusvälineissä.

 

Saamelainen populäärikulttuuri

Saamelaisen perinteisen kulttuurin rinnalle on nykypäivänä noussut myös modernia populäärikulttuuria. Tämän päivän nuoret saamelaistaiteilijat yhdistävät länsimaalaisen populäärikulttuurin vanhaan saamelaiseen perimätietouteen. Saamelaiskulttuurista löytyy kulttuurinnälkäiselle kattava valikoima niin elokuvia, kirjallisuutta ja kuvataidetta, kuin myös musiikkia rockista räppiin.

Saamelaisen taiteen monilahjakkuus, jo edesmennyt Nils-Aslak Valkeapää on suuri innoittaja yhä tämän päivän saamelaistaiteilijoille. Valkeapäätä pidetään saamelaiskulttuurin tiennäyttäjänä koko Saamenmaassa. Hän edesauttoi vahvistamaan saamelaisten identiteettiä etenkin 60-80-luvuilla, jolloin saamelaiskulttuuri oli vaarassa tulla sulautetuksi valtakulttuuriin.

 

Tunnettuja saamelaistaiteijoita ja -artisteja Suomen puolelta:

 

– Wimme, äänenmuodostuksen moniosaaja yhdistää perinteisen joiun moderneihin konemusiikin rytmeihin. Wimme on tunnettu ympäri maailmaa ja hänen tuorein levynsä Mun (2009) palkittiin vuoden 2009 Teosto-palkinnolla.

– Niillas Holmberg, multitaiteilija, joka on julkaissut muun muassa runokirjan Dego livččen oaidnán iežan (2010). Holmberg musisoi omalla duo-yhtyeellään Niillas Holmberg & Roope Mäenpää (julkaissut albumin Manin guottán girjjii fárus 2011).

Amoc, inarinsaamelainen räp-muusikko on tehnyt historiaa julkaisemalla ensimmäisen inarinsaamenkielisen räplevyn Amok-kaččâm (2007).

– SomBy, pohjoissaamenkielinen rock-yhtye on niittänyt mainetta ympäri pohjoismaita ja Keski-Eurooppaa. Vuonna 2009 ilmestynyt single Ii iđit vel sijoittui Suomen viralliselle singlelistalle ja voitti Norjan Kautokeinossa vuosittain järjestettävän laulu- ja joikukilpailun Sámi Grand Prixin lauluosuuden.

– Ailu Valle, pohjoissaamenkielinen räp-artisti, jonka ensimmäinen albumi Dušši dušše duššat ilmestyi loppuvuodesta 2012. Vallen lyriikat ovat yhteiskunnallisesti kantaa ottavia sekä saamelaista elämäntapaa ja luontoa kunnioittavia.

– Tiina Sanila Band esittää koltansaamenkielistä rockia. Albumi Sää´mjânnam rocks! ilmestyi kesällä 2005. Kesällä 2006 ulos tullut single Uuh saavutti Suomen virallisen singlelistan kolmannen sijan. Tällä hetkellä bändi on määrittelemättömällä tauolla.

– Ánnámáret Ensemblen tuotanto on sekoitus kansanmusiikkia, poppia ja klassista musiikkia. Ensembleen on koottu kansanmusiikin eri ammattilaisia. Yhtyeen ensialbumi Beallječiŋat – Earrings julkaistiin keväällä 2011.

– Vilddas on soittanut pohjoissaamenkielistä maailmanmusiikkia jo vuodesta 1997. Yhtye julkaisi kolmannen albuminsa Silbabárut – Silver Waves Inarissa juhannuksena 2012. Vilddas on keikkaillut Suomessa ja ulkomailla.

– Kansanmusiikkiyhtye Angelit soittaa rytmikästä joikumusiikkia. Yhtye on julkaissut yhdeksän albumia. Siskokset Tuuni ja Ursula Länsman ovat niittäneet yhtyeellään mainetta ympäri maailmaa.